torstai 8. joulukuuta 2011

Life

Tääs tää elämä alkaa potkimaan päähän.
Tuntuuu taas et kaikki on mun syytä.
Kaikki tuntuu kaatuvan mun niskaan.
No ehkä mä oon se kaiken pahan alku ja juuri.
Ja mun niskaan on kaikki helppo kaataa.
Mut emmäkään ooo mikään kivi, jonka päälle voi kaataa kuinka paljon paskaa vain.
Kyllä mäki joskus väsyn tähän kaikkeen.
Mul on vaan niin ikävä kaikkee vanhaa.
Pääsispä ajassa taaksepäin.
Kelaisin viime kesään.
Saisin kokea sen kaiken ihanan uudellleen.
Ja ehkä myös joissain asijoissa tekisin jotain erilailla.
Ehkä sillon saisin vielä olla yhdessä.
Yhdessä, mun elämäni rakkauden kanssa.
Voi kuinka hän tajuaisi paljonko häntä kaipaan.
Sydämeen sattuu joka hetki mun ajattelen häntä.


Mutta pakko mun on vaan jatkaa eteenpäin..

Nyt tämä angstaaminen saa loppua tähän.
Vaikka tuntuu pahalta, pakko vaan jaksaa jatkaa.
Ei se auta.
Sureminen auttaa, mutta jos liikaa suree, se vaan pahentaa asijaa.
Ja sitten on vielä tietenkin se kun tietää satuttaneensa niin montaaa ihmistä, ja tulen varmasti satuttamaankin.


Mutta onneksi on piristystä (:
Viikonloppu nimittäin vierähtääkin siinä kun ooon kavereiden kanssa isoskoulutuksessa. Toivottavasti siel sentään kaikki jaksaa mua, ja mun ailahtelevaa mieltä,koska kaikki ei läheskään aina jaksa sitä.

Sitä ootellessa.


Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi





En vaa jaksais enää mitää tuntuu kaikki vaa puuduttaa
Aamul jaksa en herätä illal mennä en nukkumaan
Pelottaa vaan kattoo peilii ku o aina silmät kosteet
Venaan päivää millon joku herättää mut täst horroksest
Ei rakkautta enää ei mitää kliseist nyyhkyy...
Ei mitään mikä kaatais kun en nytkään pysy pystys
Vahva usko parempaan, ne auttaa jotka on ympäril
Ystävii jotkut jotkut taas ei auta vaikka pyytäsit
Miten rakkaast tulee vihattu ja vihatust rakkaimpas?
Ja paska täyttää kolon jossa ongelmat ratkastaan
Oon nähny sekopäitä nähny miten sekoo päitä
Ja ku katon sanoi näitä: on tää aika sekopäistä
Päiväst päivää kädet ristis väsyttää ja hädintuskin
Mun hymyni hymyilee auttas jos ees jotain tuntis
Nytki rivit loppuu kesken ja painun takas vittuun
Mitä luet kirjan jälkeen sit ku kirjast loppuu sivut?





tällästä tänää..



http://www.youtube.com/watch?v=Y6q79_0_bcw&feature=related

~Sieni

2 kommenttia:

  1. Todellaki oli kivvaa<3 Kiitos rakas siitä että oot olemassa!! Tollasia ihmisiä pitäisi olla ENEMMÄN<3<3<3<3<3<3<3<3<3

    VastaaPoista