Loma

No nyt vihdoin alkoi se ansaittu loma!
Takana on aika rankka syksy, mutta nyt se kaikki on jo takana päin!:))
Oon niiin onnellinen itestäni, ku jaksanu kaiken tän, vaikka ollu helvetin vaikeeta: Ja tässä sivussa myös saanu nostettua numeroitaki! :) Ja Ka:ki nousi. Oli ennen 8.2 ja nyt 8.3! ;))))
Laitan tähän nyt sitte numerot

Käyttäytyminen ja huolellisuuus 9
A1-kieli englanti 7
B1-kieli ruotsi  8
Äidinkieli ja kirjallisuuus, Suomen kieli 8
Uskonto  8
Ytheiskuntaoppi 8
Matematiikka 9
Fysiikka 8
Biologia 8
Maantieto 8
Teveystieto 8
Liikunta 9
Musiikki 9

Valinnaisset:
Luonto ja Minä 8
Liikunta 9
Ilmaisutaito 9


Että tällästä tänään ! :)
ja nyt vielä viimeiset paketit paketoimaaan ;)
~Sieni

....

Meijjän Subien roskat :D

 Heissan kaikki!
Joo taas jääny täää kirjottamine aika vähiin : DD
Nooo vkl meni kivasti. Olin siellä mun siskolla tosiaan sillon perjantaista lauantaihin, ja tulihan sitä tuhlattua rahaa.
Käytiiin sillo perjantaina kattooon Aaamunkoi osa1 ja se oli ihana<3
Loppu vaan tyhmästi :'D
Ja sit lauantaina tuli käytyä shoppailemassa Millan kans :'D

Mimmura <3

Siskokset :3

hemaiseva

Jaana (: 

Ja miten niiin muka lyhyt?

Nojoo, tulihan sitä siinä samala nähtyä Jaanaaki c:
Sit sunnuntaina kävin pyhäjoella Sanan keikalla, ja oli kivaa c:
Kouluki alakaa loppumaan kohta..
Ja tänää kävin sielä lääkärissä. Astmaa epäilevät. Mutta pianpa seki selviää.
Rupiais vielä tekemäään loput siivoukset ja sit illalla koululle joulujuhlaan c:

mietteitä

Heipähei kaikki!
Tänäään tässä rupesin miettimään sitä ku mua sillon joskus kiusattiin.
Tää ajattelu lähti siitä ku luin tuota Enkeli-Elisa blogia,
jossa kerrotaan siitä kuinka mun ikänen tyttö väsy koulukiusaamiseen niin paljon,
että tappo ittensä tän vuojen helmikuussa.
Se tuntuu pahalta ku voin vaan kuvitella kuinka siitä tytöstä tuntui.
Koska itellä ollu samalainen tilanne..
Ja voisin tässä nyt hieman avata sitä ja kertoa miten siitä kaikesta tuli selvittyä.


Noo, kun ysiluokka alkoi, niin muahan syrjittiin. Mut potkittiiin ulos kaveriporukasta, OMIEN tyhmyyksieni takia, ja ymmärräsn hyvin tämän miksi. Ja näiden kanssa ei ole mitään ongelmaa ollut.
Mutta oli sitten erään toiset jotka kisuasivat minua.
Käytävillä kävellessä sai kuulla 'lepakko' tai 'yöliitäjä' tai jotain muuta.
Esim 'faceboon anksti' koska tuntui niiin pahalta,
ja kirjoittelin sitten fb.ssä aika masentavia tilapäivityksiä ja sellaisia.
Olin silloin jo melkein pohjalla.
Koulussa olin paljon yksin
. Istuin kaukana muista, omassa rauhassa ja katsoin kuinka kaikilla muilla oli hyvä olla.
 Katselin myös yhtä kaveriani, joka on vuoden minua nuorempi, ja ajattelin että voisikohan hän olla kanssani, kun opettajakin kävi jo sanomassa, että eikö olisi parempi jos olisin jonkun kanssa ettei tarvitse yksin olla.
Siinä sitten menin hänen luokseen ja alettin puhumaan. Siinä oli myös muita kasiluokkalaisia, ja pian aloinkin koulussa kulkemaan heidän kanssaa. Ei tarvinnut olla yksin.
Tässä oli yksi hommahoidettu

Mutta ei se kiusaaminen loppunut. Se vain jatkuin ja jatkui.
Se sattuin niiin paljon, että saatoin joskus istua koulussakin vain ihan hiljaa muiden keskellä, ja vaikka muut yrittivät puhua minulle, olin vain hiljaa.
Kotona oli hankala olla. Kun oli tottunut että oli päivät koulun jälkee  kylällä, mutta ei ollut enäään ketäään kenen kanssa olla. Paitsi tietenkin tämä kasiluokkalaienn kaverini, Jassu.
Mutta hänelläkin oli melkin joka päivä treenejä jolloin emme nähneet vapaa ajalla paljoakaaan.
Olin jo niiin pohjalla, että kotiin tullessani vain itkin ja itkin.
En voinut mitään.
Olin vain niiiin väsynyt kaikkeen tähän paskaaan joka mun niskaan oli kaadettu.

Mutta onneksi oli ympärillä perhe, joka auttoin mua tilanteessa kuin tilanteessa.
Siskoni käski minun kertoa asijasta opettajalle, ja pianhan sitä sitten olinkin jo opettajalle kertomassa asijoista.


Välillä tuntui ettei kukaan vain ymmärtänyt mitään.
Tahdoin vain kuolla pois kaiken pahan keskeltä.
Mietinkin kotona monesti että mitä jos mä nyt vain kuolisin?
Tekisin itsemurhan, sitäkö ne kiusaajat todella tahtoo?
Entä jos en vaan jaksa?
Saanko luvan luovuttaa?
Nämä kysymykset tulivat pian hyvin tutuiksi mielessäni.
Ja kaiken tämän paskan keskellä,
vielä menetin mun viereltä sen rakkaimman, joka jaksoi tukea mua koko ajan.
Mun oman rakkaan tyttöystäväni.
Se jätti mut.
Mutta toisaalta, jättämiseen oli niiin oiva syyy, että ymmärän sen ihan hyvin.
Ja onneksi sentään kavereina pysyttiiin ja silleesti.

Mutta niin. Kun kerroin opettajalle asijasta hänhnä otti heti asijan kohteeksi, ja pian sitä alettiin purkamaan.
Kävin kiusaajien kanssa rehtorin luona ja puhuttiin siellä.
Samana päivänä sitten kiusaajat tuli vanhempiensa kanssa meille ja puhuttiin asijat selviksi.
Lopuksi vielä käteltiin, ja kiusaajat pyysi anteeksi.
Siitä tuli parempi mieli ja elämä alkoi hymyillä.
Vaikka vielä mieltä kaihersi exä joka jätti mut.
Mutta kyllä siitäkin alkoin päästä yli.
Pikkuhiljaa.
En kyllä vieläkään ole päässyt siitä yli:
En uskalla aloittaa uutta suhdetta kenenkää kanssa.
Koska pelkään.
Mutta se onkin sitten jo ihan eritarina.


Koulukiusaamisen myötä, sain uusia kavereita.
Vaikka heillä onkin erilaiset elämäntavat kuin minulla,
he ovat silti minun rakkaita ystäviäni.
Yhdelle heistä tekstaan melkeimpä joka päivä, ja
voin puhua hänelle kaikesta.
Nyt elämä menee hyvin, ja olen tyytyväinen siihen,
että saan kuulla usein kuinka vahva ihmine olen ollut.
Kun olen jaksanut tämän kaiken.
Kaiken sen paskan mikä mun niskaan on kaadettu.
Siitä tulee hyvä mieli.
Kiitos teille kaikille jotka olette auttaneet jaksamaan mua eteenpäin.
Ilman teitä, en luultavasti olisi nyt tässä!<3


~Sieni

Life

Tääs tää elämä alkaa potkimaan päähän.
Tuntuuu taas et kaikki on mun syytä.
Kaikki tuntuu kaatuvan mun niskaan.
No ehkä mä oon se kaiken pahan alku ja juuri.
Ja mun niskaan on kaikki helppo kaataa.
Mut emmäkään ooo mikään kivi, jonka päälle voi kaataa kuinka paljon paskaa vain.
Kyllä mäki joskus väsyn tähän kaikkeen.

Mul on vaan niin ikävä kaikkee vanhaa.
Pääsispä ajassa taaksepäin.
Kelaisin viime kesään.
Saisin kokea sen kaiken ihanan uudellleen.
Ja ehkä myös joissain asijoissa tekisin jotain erilailla.
Ehkä sillon saisin vielä olla yhdessä.
Yhdessä, mun elämäni rakkauden kanssa.
Voi kuinka hän tajuaisi paljonko häntä kaipaan.

Sydämeen sattuu joka hetki mun ajattelen häntä.

Mutta pakko mun on vaan jatkaa eteenpäin..

Nyt tämä angstaaminen saa loppua tähän.
Vaikka tuntuu pahalta, pakko vaan jaksaa jatkaa.
Ei se auta.
Sureminen auttaa, mutta jos liikaa suree, se vaan pahentaa asijaa.
Ja sitten on vielä tietenkin se kun tietää satuttaneensa niin montaaa ihmistä, ja tulen varmasti satuttamaankin.


Mutta onneksi on piristystä (:
Viikonloppu nimittäin vierähtääkin siinä kun ooon kavereiden kanssa isoskoulutuksessa. Toivottavasti siel sentään kaikki jaksaa mua, ja mun ailahtelevaa mieltä,koska kaikki ei läheskään aina jaksa sitä.

Sitä ootellessa.


Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä
Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi




En vaa jaksais enää mitää tuntuu kaikki vaa puuduttaa
Aamul jaksa en herätä illal mennä en nukkumaan
Pelottaa vaan kattoo peilii ku o aina silmät kosteet
Venaan päivää millon joku herättää mut täst horroksest
Ei rakkautta enää ei mitää kliseist nyyhkyy...
Ei mitään mikä kaatais kun en nytkään pysy pystys
Vahva usko parempaan, ne auttaa jotka on ympäril
Ystävii jotkut jotkut taas ei auta vaikka pyytäsit
Miten rakkaast tulee vihattu ja vihatust rakkaimpas?
Ja paska täyttää kolon jossa ongelmat ratkastaan
Oon nähny sekopäitä nähny miten sekoo päitä
Ja ku katon sanoi näitä: on tää aika sekopäistä
Päiväst päivää kädet ristis väsyttää ja hädintuskin
Mun hymyni hymyilee auttas jos ees jotain tuntis
Nytki rivit loppuu kesken ja painun takas vittuun
Mitä luet kirjan jälkeen sit ku kirjast loppuu sivut?




tällästä tänää..



http://www.youtube.com/watch?v=Y6q79_0_bcw&feature=related

~Sieni

Joulukuu

Heissan!
En ookkaan pitkään aikaan kirjotellu, ku ollu kauheen kiireistä nykyään.
Viimeviikko meni siinä että luki ahkerasti kokeisiin, ku oli koe viikko. Nyt on seki kaikki takana. Onneksi!
Tässä on kerennyt sitten jo joulukuukin vaihtua, ja kovasti ollaan menossa joulua kohti. Ei olekkaan ollut vielä joulufiilistä olleskaan, ku tuo lumi on tahtonut uupua, mutta tänään sitä sitten sateliki, ja koko ajan tuolla sataa. Nyt menny koko päivä siinä, että kuunnellu joulululauluja (:
Koulussa tänään oli harvinaisen mukavaa, ku yksi entien meidänluokkalainen tuli käymään. Oli mukava nähä sitäki pitkästä aikaa! (:
Kotiin ku tulin, niiin pitihän sitä käyä tuolla ulkona riehumassa koiran kanssa (:
Eipäs tässä muuta. Tähän loppuun sitten kuvia! (:

~Sieni