hmm..

tälläiset hiuksista siis tuli (:

Heissan kaikki!
En oo jaksanu pariinpäivään kirjoittaa tänne mitään.. Koska on ollu hieman vaikeaa. Mutta joo. Olin tosiaan raahessa, veljelläni hoitamassa koiranpentuja keskiviikosta, sunnuntaihin. Perjantaina kävin toisen veljeni kanssa syömässä pitseeriassa. Sieltä tullessa kävimme kaupoissa, ja päätin cittarista sitten otteee blondin hiusvärin kokeillakseeen että millaiset hiukset tuleee punasista ku laittaa blondin värin Tulihan tuota prismassakin Emmaa nähtyä sillai pikaisesti, ja sovittiiin että se tulee lauantaina käymään veljelläni kattomassa pentuja :)

No lauantaina sitten Emma tuli käymään ja siinä hoiettiiin pentuja, ja puhuttiin kaiken näköistä:) lauantai ilta ei sitten loppunukkaan mitenkään maailman mallikkaasti, jotenjoten..en puhu siitä enempäänsä. Lauantai-Sunnuntai yönä puhuin Anitan kanssa sitten puhelimessa, ja sillälailla, kunnes se pikkunen nukahti<3

Sunnuntaina, no mitäamitäs.. menin viien aikaan kaupungille, ja kyyti siikajoelle lähti joskus seitsemän aikaan, ja tuli sitten Emmaa nähtyä siinä ja juteltua sen kans kaikkee. Sit tulin kotiiin joskus puol kaheksalta, ja sittensitten,,. puhuin kaksi tuntia puhelimessa. Tännäää oli sit eka päivä tetissä ja se meni ihan mukavaisesti :) Vaikka mattoveitsellä melkeen valtimon ranteesta vetäsinki auki.. :/

Vielä kolmee päiväää Halpahallissa, ja sitten yksi päivä Kauppiksella :)

Memories

Rupesin tässä miettimäään viimeisen vuoden takaisia tapahtumia...
Vuosi sitten aloin juttelemaan Anitan kanssafbssä, ja vaihettiin siinä numeroita ja alettiin pitää yhteyttä joka päivä. Oli kivaa kun tiesi, että joku tuolla 50 kilometrin päässä, oikasti välittää musta, ku tahtoo joka päivä kuulla jotain.

Anita ja Minä sulatossa :)

Sitten marraskussa 27 pv, näimme yhteisen kaverimme synttäreillä ekan kerran sillai kunnolla, ja sitä päivää mä en kovin helepolla unoha :) Oli se ilta kyllä sellainen että <3 Siitä asti mä sit ooon siitä höpsykkäisestä tykänny : ) Ja sit joskus joulunjälkeen, se tykkääminen muuttu jo rakastamiseksi... :) Vaikka nyt ollaan enään Anitan kans parhaita kavereita, on meillä kyllä vuoden sisällä niiin paljon hyviä yhteisiä muistoja, että niitä on mukava muistella :) Niinku esimerkiksi riparilla meillä oli kivaa yhdessä:)

Alotusvkl Ripari

Riparilla.. :)

Mutta niiin.. :) Kohta syyslomaki jo loppuu, enkä enään kerkee nähä enään Anitaakaan : (
Ja en viikolla olis sitte tet. Oon halpahallissa Raahessa 4 pv, ja sit yhenpäivän oon RPKK (Raahen porvari ja kauppakoulu) :)Siellä voipi olla mukavaa sitten :) ja sitten vkl, olisi isoskoulutus :)

Ja nyt asustelen mun veljen luona. Oon täällä hoitamassakoiranpentuja. Niitä on enänä 4, ja huomenna lähtee taas yksi pentu :( Loppuun vielä kuvia koirista! :)

Minä ja "julia" 

Se nukahti sylkkyyn :)<3

~Sieni

Elämäni Eläimet

Tänään ajattelin tehdä tälläisen postauksen eläimistä, joiden kanssa minulla on parhaimmat muistot :)
Silloin joskus ku synnyin, meillä oli koira. Beagle. Sen nimi oli Tellu. :) Tellun kanssa sain viettää elämäni kolme ensimmäistä vuotta, kunnes Tellun vanhuun otti sen voimille, ja se jouduttiin lopettamaan, Valitettavasti Tellusta minulla ei ole kuvia koneella, joten en voi lisätä tähän nyt kuvaaa hänestä :(

Olin sittensiinä 4 vuotta ilman koiraaa, kunnes elämääni 2003 vuonna, saapui pieni Japanese Chin uros, Pikku Piksin Djanumi, totteli nimeä Söpö :) Söpö oli 1,5 vuotias kun hän tuli elämääni. Meillä oli hyvin hauskaa aina yhdessä, vaikka joskus olin söpöä kohtaan aika kauhea, kun ei  huvittanut lähteä sen kanssa lenkille. Jos olisin tiennyt että viimeinen yhteinen kesämme, oli 2007 vuoden kesä, olisin tehnyt siitä kesästä paljon ihanemman. Mutta kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. 2007 vuoden syksyllä, se sitten tapahtui.Söpö sairastui, ja alkoi saamaan eräänlaisia kohtauksia yllättäen. Joskus ne olivat erittäin voimakkaita.

                                                                                  
                                                         
 Veimme söpön lääkäriiin joskus lokakuussa, jolloin eläinlääkäri antoi meille lääkkeitä, joilla söpö saataisiin kuntoon. Näytti jo paremmalta, kun söpö sai lääkkeet. 

Ensimmäisen lääkekuurin jälkeen, pärjättiin taas hienosti. Näytti siltä, että kyllä Söpö pärjää. Marraskuussa söpö täytti 6 vuotta.

 Joulukuussa se sitten taas sattui. 

Söpöllä alkoi tulemaan uusia kohtauksia, ja meni voimattomaksi.

 Haimme uuden lääkekuurin, ja yritimme parhaamme mukaan saada Söpö paranemaan.

 Mutta 14 päivä joulukuuta, me huomasimme,

 että yhteinen aikamme alkaa olla lopussa.

 Söpö ei enäään liikkunut mihinkään, makasi vain paikallaan.

 Ei juonut eikä syönyt. 15 päivä joulukuuta, päätimme sitten päästää Söpön pois kivusta ja kärsimyksestä.

 Ystäväni oli vierelläni eläinlääkärillä, kun Söpöä lopetettiin. 

Se tuntui kauhealta laskea koira siihen eläinlääkärin pöydälle. 

Ottaa narun ja valjaat pois koiralta.

 Halata omaa ystäväänsä viimeisen kerran, ja sanoa hyvästit. 19.27

 Söpö nukahti ikiuneen. Se joulu oli melko synkkä. 

Olin melko surullinen Söpön lähdön jälkeen. Kaipasin sitä koiraa vierelle. Uusivuosikaan ei oikein tuntunut mitään, ja kotoa uupui jotain. Se oli se koira. 2008 vuoden maaliskuussa 19 päivä, sain uuden koiran. Japanese chin uroksen. Agapios Robin. Roope, tai Robi nimeä tottelee. Robi oli 10 kk meille tullessa. Meillä on ollut ihana ja mukava yhteinen metkamme. Tällä hetkellä robi on 4 ja puoli vuotta, ja toivon, että robille ei käy niinkuin söpölle, ja että minulla ja robilla tulisi olemaan pitkä yhteinen matkamme. :) Loppuun kuvia Robista :)

~Sieni

Life is not easy..

Taas se tulee..
Se vie mielen mennessään..
Masennus..
Sen oireet..
Kaikki..
Masennus iski taas, ja tällä kertaa taas melko pahan laatuisena. Olo on vaan sellainen, että ooon jotenki epäonnistunu elämässäni, ja että en kelpaa mihinkään..Että olen yksin tässä maailmassa, eikä kukaaan välitä enään..
Sellanen tunne niinku mut olis eristetty muusta maailmasta..



Ehkä mä vaan jotenki oono tyriny mun elämän.. Ku ihmiset on mua kohtaan tuollaisia kuin on..
Tekisi vain mieli ottaa jotain terävää käteen ja viiltäää itseeni jälkiä, ja tuntea kipua..
mutta ei.. sitä en tee..
Ainakin yritän parhaani mukaan olla tekemättä...
Koska se satuttaisi niiin montaa ihmistä..
Ei vain jaksa..
Tuntuu niinkuin olisi vain helpompi luovuttaaa ja antaa masennuksen viedä mukanaan..
Joka päättyisi siihen että tappaisi itteni eikä mua enään vain olisi..

Sitä ehkä jotkut toivoisi.. mutta taas jotkut eivät..
Ei vain jaksa enään taistella näitä masennuskohtauksia vastaan..
En määkään kaikkee kestä..

Maanantai

Tänään on ollu tällänen perus maanantai päivä.
Aamulla olisi halunnu nukkuu pitkään, mutta äiti päättiki tulla potkimaan mut jo yheltätoista ylös.
Suurimmaksi osaksi päivä meni datailussa, ja ajellessa.
Kaverini kanssa puhuessa, aloin vain miettimään, kuinka hyvin asijat oli vielä joskus, ja kuinka hyvin asijat voisi olla nyt. Mutta toisaalta, ehkä mulla asijat on nyt loppusissaan paremmin kuin koskaan ennen. Koulussa menee paremmin. Saan parempia numeroita kaikesta. Mulla oli oma rakas, nyt se on enään paras ystäväni, mutta silti kaikista tärkein ihminen mulle. On hyvällä tuurilla pari oikeaa ystävää, ja ehkä muutama kaveri, jotka nekin asuvat kaukana. On rakastava perhe. Mutta silti.. Jotain putttuu. Ja se jotain, joka puuttuu on entiset ystävät, jotka on ollu koko elämän 3 vuotiaasta pikkulapsesta vierellä. Ne joiden kanssa on puhunu kaikesta, ja jakanut pienempänä kaiken ilon, ja salaisuudet. Ne uupuvat viereltä. Mutta iteppähän ooon neki ystävyys suhteet tyriny.. Tässä samalla kattelen kuvia joissa oon näiden mun entisten ystävien kanssa. Toisalta mulla on ikävä niitä, mutta sitten ku rupeaa miettimään, kuinka kusipäitä, ne on oikeesti mua kohtaan loppusissaan ollu, ei mulla oo yhtään ikävä niitä. Ehkä vaan on parempi näin, että ne ei oo mun elämässä pilaamassa. Ku kaikki on nyt hyvin. Loppusissaan. Musta välitetään ihan oikeasti. Kerrankin. Ehkä ne mun entiset ystävät, ei oo koskaan ees välittäny musta kunnolla, ku voivat tehdä näin.
Mutta niin. Jos vain yrittäisi olla ajattelematta entistä, ja iloitsisi siitä mitä mulla nyt on.
Ehkä mä oon nyt onnelisempi.
Niin se vain on.
Mutta joo, asijasta toiseen. Nythän on tosiaan syysloma. Menoa on kerrakseen. Enään huominen päivä kotona, ja loppu loma menisikin veljellä asuessa. Siellä sitä vasta ehtiikin miettimään sitten liikaa, kun yksin joutuu olemaan.
Tälläinen postaus tänään.

~Sieni

Piristävä päivä

Eilinen oli aika mukava päivä! (:
Olin eilen zeppeliinissä Jonnan ja Anitan kanssa. Oli kyl melko mukavaa. Jonnalla oli ongelma, ku se halus farkut, mutta se ei meinannu löytää itelleen hienoja, mut loppusissaan se sit vissiin löysi (: Ja Anitakin löysi itelleen housut ja jotakin muutakin. Ite en sitten ostellu mittään muuta, ku mulle ja Anitalle illaksi herkkuja. Käytiiin siinä sitten mäkkärissä, ja mentiiin Jonnan kans ostamaan sille ja Anitalle ruokaa. Anita jäi pöytään odottamaan. Siellä sitten saatiiin idea, että mennään jonnekkin pukukoppiin kattooon leffaaa. Mutta ongelmaksi tuli se että läppäri oli siskolla, ja pukukopeissa ei varmaan ole pistorasioita, jotta voisi laittaa tietokoneen latautumaan. Ja sit ku mentiiin takasi zeppeliiniiin, niin unohettiiin titetenki kattooo että oliko niissä pukkareissa nyt sitten niitä pistorasioita. Zeppeliini meni kuudelta kiinni, ja Jonnaa tuli sen äiti hakemaan. Me jäätiin vielä Anitan kanssa odottamaan siskoa hakemaan meitä. Odotettiin ja odotettiin,meillä oli pomppufiilis, ja kohta systeri soittaa että pitihän meijjät hakia mäkkäriltä,siinä sit sillai että joo eiku zeppeliinin pihalla. Ihme ku kyydin tulemisessa kestikin niiin kauan :') Mentiin siskolle, ja siellä sit leikittiiin lasten kanssa. Mut mentiin sit kumminki meijjän huoneeseen kattooon leffoja. Siinä meni sitten se loppu ilta, leffoja katellessa :) Aamulla sitten heräiltiin siinä, ja mentiiin leikkimään Wilman kans. Käytiin ulkona metsässä "retkellä" hakemassa kuusen oksia kukka aseteltiin. Sit kumminki meitä lähettiin tuomaan kotia, ja Anita lähti sitten siinä joskus kahden aikoihin pois.Kyllähän sitä ikävä on :( Tälläiset päivät on kyllä mukavan piristäviä. Näitä voisi olla useamminkin! Tuo piristystä tähän synkkään arkeen ja kouluelämään. Onneksi nyt on sitten viikon syysloma, ja heti peräään tetti, niin ei tuu vaivuttua niin masentaviin oloihin koulussa! :) Nyt ei olekkaan ollut pitkään aikaan mitään masennus juttuja, ja olen ylpeä itsestäni, kun en anna masennuksen vallata mieläni vaan pysyn lujana! :)

Hyvää syyyslomaa kaikille! (:

~Sieni

Eka Teksti

Ajattelin minäkin tän blogin nyt aloittaa. Blogissani ajattelin kertoa mielentilastani, joka vaihteleee melko suuresti, ja kun olen kärsinyt masennuksesta ja tällä hetkelä myös yksinäisyydestä, voisin kertoa siitä täällä. Toivottavasti joitakin ihmisiä kiinnostaa sentään tämä blogini lukeminen! Ensi postauksessa kerron hieman enemmän itsestäni! Tää kirjottamine on vielä hieman tökeröä,mutta kyllä se siitä ajan kanssa paranee! :) ensipostauksessa lisää, tämä nyt oli vain tälläinen lyhyt aloitus :')