Tänään on ollu tällänen perus maanantai päivä.
Aamulla olisi halunnu nukkuu pitkään, mutta äiti päättiki tulla potkimaan mut jo yheltätoista ylös.
Suurimmaksi osaksi päivä meni datailussa, ja ajellessa.
Kaverini kanssa puhuessa, aloin vain miettimään, kuinka hyvin asijat oli vielä joskus, ja kuinka hyvin asijat voisi olla nyt. Mutta toisaalta, ehkä mulla asijat on nyt loppusissaan paremmin kuin koskaan ennen. Koulussa menee paremmin. Saan parempia numeroita kaikesta. Mulla oli oma rakas, nyt se on enään paras ystäväni, mutta silti kaikista tärkein ihminen mulle. On hyvällä tuurilla pari oikeaa ystävää, ja ehkä muutama kaveri, jotka nekin asuvat kaukana. On rakastava perhe. Mutta silti.. Jotain putttuu. Ja se jotain, joka puuttuu on entiset ystävät, jotka on ollu koko elämän 3 vuotiaasta pikkulapsesta vierellä. Ne joiden kanssa on puhunu kaikesta, ja jakanut pienempänä kaiken ilon, ja salaisuudet. Ne uupuvat viereltä. Mutta iteppähän ooon neki ystävyys suhteet tyriny.. Tässä samalla kattelen kuvia joissa oon näiden mun entisten ystävien kanssa. Toisalta mulla on ikävä niitä, mutta sitten ku rupeaa miettimään, kuinka kusipäitä, ne on oikeesti mua kohtaan loppusissaan ollu, ei mulla oo yhtään ikävä niitä. Ehkä vaan on parempi näin, että ne ei oo mun elämässä pilaamassa. Ku kaikki on nyt hyvin. Loppusissaan. Musta välitetään ihan oikeasti. Kerrankin. Ehkä ne mun entiset ystävät, ei oo koskaan ees välittäny musta kunnolla, ku voivat tehdä näin.
Mutta niin. Jos vain yrittäisi olla ajattelematta entistä, ja iloitsisi siitä mitä mulla nyt on.
Ehkä mä oon nyt onnelisempi.
Niin se vain on.
Mutta joo, asijasta toiseen. Nythän on tosiaan syysloma. Menoa on kerrakseen. Enään huominen päivä kotona, ja loppu loma menisikin veljellä asuessa. Siellä sitä vasta ehtiikin miettimään sitten liikaa, kun yksin joutuu olemaan.
Tälläinen postaus tänään.
~Sieni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti